6:00 Bussissa
7:00 Shokki
7:01 Meille luvattu sama työpaikka muuttui täysin. Meidät lähetettiin eri autoissa ihan eri suuntiin. Täysin tuntemattomien kyydissä.
Eli siis odotettiin työviikkoa rauhallisin mielin. Viime viikolla sovittiin, että päästäisiin samoihin työtehtäviin tai ainakin samalle työpaikalle. Tästä oli vielä kysytty mielipidettä meiltä. Noh viikko alkoi jymy-yllätyksellä kun meidät ohjattiin eri autoihin.
Minnan viikko alkoi täysin vieraan ihmisen kyydissä matkalla 40 minuutin päässä olevaan työkohteeseen. Autossa istuessa päässä pyöri tuhansia ajatuksia ja ainoana lohtuna oli että työkohteessa olisi vastassa hieman tutut kasvot saksasta, eli yhden oppilaan joka on myös käynyt Suomessa meidän koulussa. No automatkalla oli ainakin aikaa tutustua tähän vieraaseen ihmiseen ja olokin hieman helpottui. Pääsin myös näkemään tie 1:n meininkiä, jossa saa ajaa niin kovaa kuin haluaa. Oma kyyti oli onneksi aika rauhallinen. Perille päästyä työkohde paljastui omakotitaloksi, jossa pääsin avuksi rappusten laatoitukseen.
Henriikan viikko alkoi lyhyellä työmatkalla, mutta ilman lohtua tutuista kasvoista. Työkohde on kerrostalo, jossa osallistun kylpyhuoneiden laatoitukseen. Tänään kuitenkin seurasin lähinnä vierestä ja toimin apumiehenä. Työpariksi sain henkilön, joka ei puhu sanaakaan englantia, eikä tosin kukaan muukaan sieltä. Melkoinen kielimuuri tuli vastaan. Onneksi olen kuitenkin lukenut muutaman vuoden saksaa joskus muinoin ja sanat alkoivat pikkuhiljaa palautua mieleen.
Pahin shokki alkaa olla laantunut, mutta jännityksellä odotetaan tulevaa viikkoa.
Huomioita työpaikoilta:
- sisällä polttaminen ei ole yhtään epänormaalia
- työmiehen ruokavalio koostuu tupakasta, kahvista ja vehnäsämpylöistä
- turvallisuus on suomeen verrattuna ihan nollassa. (kipinätöitä tehdään ilman suojalaseja, maailman kovaäänisimpiä töitä tehdään ilman kuulosuojaimia, melko korkeistakin paikoista puuttuu suojakaiteet)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti